Ihmisten terveydessä on tapahtunut merkittäviä muutoksia huonompaan suuntaan maanviljelyn korvattua metsästyksen ja keräilyn ravinnonhankintamenetelmänä. Nykytutkimuksen valossa tämä johtuu viljojen suuresta osuudesta ruokavaliossa.
Joidenkin teorioiden mukaan elimistömme on poikkeuksellisen hankalaa sulattaa viljoja, koska niitä ei ole kuulunut ns. alkuperäiseen ruokavalioomme. Kullekin lajille soveltuu ilmeisesti parhaiten sen perimän kehittymisen aikana nautittu ravinto. Viljoista ei ole ihmisen perimässä evolutiivista kokemusta, joten elimistö ei osaa käyttää ja sulattaa niitä ravintona optimaalisesti.
Merkittävimpiä viljoihin liitettyjä terveysmuutoksia ovat mm. eliniän lyheneminen, infektiotaudit, autoimmuunisairaudet sekä luuston mineraalihäiriöt. Esimerkiksi väestön keskipituuden lyheneminen on ollut helppo todentaa ja liittää maanviljelyyn siirtymisen aikakaudelle fossiililöytöjen perusteella.
Viljojen ravinteista on vain vähän hyötyä - antiravinteiden haitat suuria
Viljat sisältävät käsittelemättöminä runsaastikin vitamiineja ja kivennäisaineita, mutta käsittely ja kypsennys tuhoavat näitä ravintoaineita eikä niiden hyöty säily. Ravintoaineiden keskinäiset suhteet eivät ole viljoissa optimaalisimmillaan ja yhden ravintoaineen suhde toiseen kumoaa pahimillaan molemmista saadut hyödyt verrattuna tilanteeseen jossa niiden suhde olisi oikea. Viljojen rasvapitoisuus on pieni, mutta rasvahappojen määrä suhteessa toisiinsa on pielessä.
Antiravinteet kehittyvät kasveihin niiden suojaksi. Niillä on mm. tulehdusta lisääviä vaikutuksia elimistössä. Siinä missä ravinteet kestävät huonosti kuumentamista ja muuta käsittelyä, antiravinteet kestävät tätä prosessointia paremmin ja vaikuttavat siten elimistössä voimakkaammin.
Antiravinteet ovat myös se viljojen osatekijä, joka vaikuttaa haitallisesti hyvien ravintoaineiden imeytymiseen. Esimerkiksi fytiinihappo vaikuttaa kivennäisaineiden imeytymiseen: Kalsium ja rauta imeytyvät fytiinihapon vuoksi huonosti viljoista. Sinkki imeytyy elimistöön moninkertaisesti tehokkaammin lihasta kuin viljoista.
Viljojen antiravinteista haitallisimpia ovat lektiinit. Ne vaurioittavat kroonisen altistuksen myötä suolistoa, sotkevat hormonitoimintaa ja pystyvät sitoutumaan käytännössä jokaiseen kehon soluun. Lektiinejä ei ole tutkittu tähän mennessä paljoa eikä niiden haittavaikutuksista elimistölle tiedetä vielä läheskään kaikkea.
Gluteeni-intoleranssi on yleinen vaiva
Gluteeni on vehnässä, ohrassa ja rukiissa esiintyvä proteiini, jonka kanssa samankaltaista muotoa on myös kaurassa ja esimerkiksi maidossa. Gluteeni-intoleranssi on vaikea todeta. Useimmiten se rajataankin ulkopuolelle etsittäessä syytä selittämättömiin oireisiin, jos ei sen vakavinta muotoa, keliakiaa, pystytä toteamaan laboratoriokokeissa.
Gluteeni-intoleranssi lievemmissäkin muodoissaan on kuitenkin taustalla lukuisissa ongelmissa, oireyhtymissä ja sairauksissa. Viljalajit, jotka sisältävät gluteenia, ovat melko uusi tuttavuus ruokavaliossamme, joka on aikaisemmin koostunut pääasiassa marjoista, hedelmistä, juureksista, siemenistä ja pähkinöistä sekä lihasta.Viljojen vaikutuksesta terveyteen tehdään parhaillaan tutkimusta Tampereen yliopistossa.
Helpoin konsti todeta oman elimistön herkkyys gluteenille on yksinkertaisesti aloittaa viljalakko. Muutamassa viikossa viljojen poisjättämisestä oireet alkavat helpottaa, jos ne ovat olleet gluteenista aiheutuvia. Vaikutuksen voi myös todentaa syömällä viljoja lakon jälkeen normaalisti, jolloin haittavaikutukset todennäköisesti tulevat esille melko voimakkaasti.
Suolen nukkapintaa ja vatsan limakalvoja voi korjata ravintolisillä
Kun viljat ovat jo päässeet tekemään tuhojaan suolistossa ja vatsassa, voi tilanteeseen puuttua ruokavaliomuutoksen lisäksi ravintolisien avulla. Bakteeritasapainoa voi korjata pre- ja probioottisilla valmisteilla sekä puhdistuskuureilla. Ärtyneisyyttä voi tasoittaa esimerkiksi mustikanlehdistä tai pakurikääpäjauheesta haudutetulla teellä.
Todellinen vatsan ja suoliston korjauspakki on B12-vitamiinin, foolihapon ja aminohappo glutamiinin yhdistelmä. Muutaman viikon tehokuurin avulla vaurioitunut suolen nukkapinta ja ärtyneet vatsan limakalvot kuntoutuvat ja tervehtyvät. Vaikutusta tehostaa homeopaattinen Silicea.
Aina ei ole mahdollista valita optimaalista ruokavaliota. Näissä tilanteissa ruuansulatusentsyymit auttavat pilkkomaan ravintoa elimistölle helpommin käsiteltävään muotoon.
Kirjavinkki kirjastoreissulle: James Braly & Ron Hoggan: Vaaralliset viljat
Aiheesta netissä: Cereal article (pdf)
Tiede.fi-foorumin gluteenipläjäys (sisältää linkkejä lukuisiin tutkimuksiin ja artikkeleihin)
torstai 14. lokakuuta 2010
tiistai 12. lokakuuta 2010
Kivunpiilotusta vai kivunhoitoa?
Kivulla on aina tarkoituksensa ja syynsä. Jokin epätasapainotila elimistössä aiheuttaa kipua. Kipuun tulisikin aina puuttua siten, että lähtökohtana on kivun poistaminen - ei vaimentaminen tai piilottaminen.
Noin 20% suomalaisista käyttää säännöllisesti tulehduskipulääkkeitä, vaikka niitä ei suositella lainkaan jatkuvaan käyttöön. Tulehduskipulääkkeillä on runsaasti haittavaikutuksia ja ne rasittavat elimistöä. Ne eivät myöskään hoida kipua, vain piilottavat sen - ainakin siihen saakka kunnes niiden vaikutus siltä erää lakkaa.
Elimistön epätasapainotilat kipujen taustalla
Kipujen taustalla voi olla monta eri tekijää. Ikään kuin itsestäänselvien, kuten fyysisten vammojen ja sairauksien aiheuttamien kipujen lisäksi, on syytä tuoda esiin muita vähemmälle huomiolle jääneitä kivun aiheuttajia.
Elimistössä jyllää tulehduksia, jotka aiheutuvat esimerkiksi liiallisesta rasituksesta, kehon hyödyllisten ja haitallisten bakteerien epätasapainosta ja epäterveellisistä elämäntavoista. Antibioottien on todettu joissain tapauksissa jopa pahentavan elimistön tilannetta tulehdusten yhteydessä. Useinkaan ei ole mahdollista muodostaa selvää käsitystä siitä, johtuuko tulehdus vastustuskyvyn heikkenemisestä vai vastustuskyvyn heikkeneminen tulehduskierteestä - ja miten tähän yhtälöön vaikuttavat tulehduskipulääkkeet ja antibiootit.
Kehoon kemikaalien, lisäaineiden ja lääkkeiden mukana kertyneet kuona-aineet tukkivat elimistön luontaisia omia toimintaprosesseja. Kehon kyky toimia normaalisti heikkenee ja oireina voi olla selittämättömiä kipuja. Tukkoisessa kehossa viihtyy kuona-aineiden lisäksi myös kutsumattomia vieraita, kuten loisia.
Kivut voivat johtua myös esimerkiksi sopimattomasta ruokavaliosta ja vääränlaisesta liikunnasta. Allergiat ja ravintoainepuutokset voivat oireilla ehkä vähän yllättäenkin myös kipuna. Liikunnassa ja urheilussa oikeanlaiset varusteet ja tekniikka ovat merkittävässä roolissa kipujen ehkäisyssä.
Kivun taustalla olevat syyt tulisi aina selvittää ja pyrkiä poistamaan. Joskus hyvin pienilläkin muutoksilla saadaan aikaan isoja vaikutuksia.
Kivunlievityksen lempeät menetelmät
Jo syntymään päässyttä kipua on jossain tapauksissa välttämätöntä lievittää samalla, kun hoidetaan kivun syytä. Itse kivun lievittämisessä ei sinällään olekaan mitään väärää. Ongelmaksi muodostuu kivunlievityksen ja kivunhoidon käsitteiden iloinen sotkeentuminen toisiinsa.
Kehon puhdistusten tulisi kuulua jokaisen ihmisen vuosihuolto-ohjelmaan. Hyvä ja pehmeä tapa aloittaa on esimerkiksi happo-emästasapainon korjaaminen, jonka myötä poistuu kuona-aineita samalla kun kehon pH-tasapaino korjaantuu. Kehon puhdistuksia käsittelen laajemmin toisessa artikkelissa.
Antioksidantit vähentävät oksidatiivisen stressin aiheuttamia vaurioita kehossa. Liiallisen oksidatiivisen stressin yksi ilmenemismuoto ovat kipu ja särky. Tehokkaita antioksidantteja ovat esimerkiksi kivennäisaineista magnesium ja kalsium, vitamiinit C ja E ja amino- sekä rasvahapot.
Shilajit ja kurkuma ovat hyviä yrttivalmisteita kivunlievitykseen. Myös silkkiäistoukasta alunperin löytynyt entsyymi, nykyään teollisella uuttamismenetelmällä valmistettava serrapeptaasi on tehokas. Näillä valmisteilla on monipuolisten ominaisuuksiensa vuoksi sekä kipua hoitavia että lievittäviä vaikutuksia. Yrteissä on paljon terveellisiä ravintoaineita ja serrapeptaasi hajottaa kuollutta ja vaurioitunutta kudosta.
Kipua voi hoitaa myös aineettomalla tasolla
Placebo-vaikutusta kivunhoidossa on tutkittu jonkin verran ja on todettu, että esimerkiksi kosketuksella on merkittävä osuus kipujen lievittymisessä. Mielenkiintoisia viitteitä on myös siitä, että esimerkiksi lääkärin antama hoito koetaan tehokkaampana kuin sairaanhoitajan. Jopa placebo-leikkausten vaikutuksia kiputiloihin on ryhdytty tutkimaan. Tutkimuksia on tehty myös eri väristen lääkkeiden vaikutuksesta.
Erilaiset terapiat, kuten energiahoidot, kraniosakraaliterapia ja vyöhyketerapia auttavat tehostamaan kehon omia toimintamekanismeja, mutta vaikuttavat voimakkaasti myös psyykkisesti. Sillä, että kipu huomioidaan ja siihen reagoidaan, on valtava hyvinvointia edesauttava voima. On pöyristyttävää, että tällaiset hoitomuodot pyritään kieltämään ja tukahduttamaan mitä mielenkiintoisimmin perustein.
Noin 20% suomalaisista käyttää säännöllisesti tulehduskipulääkkeitä, vaikka niitä ei suositella lainkaan jatkuvaan käyttöön. Tulehduskipulääkkeillä on runsaasti haittavaikutuksia ja ne rasittavat elimistöä. Ne eivät myöskään hoida kipua, vain piilottavat sen - ainakin siihen saakka kunnes niiden vaikutus siltä erää lakkaa.
Elimistön epätasapainotilat kipujen taustalla
Kipujen taustalla voi olla monta eri tekijää. Ikään kuin itsestäänselvien, kuten fyysisten vammojen ja sairauksien aiheuttamien kipujen lisäksi, on syytä tuoda esiin muita vähemmälle huomiolle jääneitä kivun aiheuttajia.
Elimistössä jyllää tulehduksia, jotka aiheutuvat esimerkiksi liiallisesta rasituksesta, kehon hyödyllisten ja haitallisten bakteerien epätasapainosta ja epäterveellisistä elämäntavoista. Antibioottien on todettu joissain tapauksissa jopa pahentavan elimistön tilannetta tulehdusten yhteydessä. Useinkaan ei ole mahdollista muodostaa selvää käsitystä siitä, johtuuko tulehdus vastustuskyvyn heikkenemisestä vai vastustuskyvyn heikkeneminen tulehduskierteestä - ja miten tähän yhtälöön vaikuttavat tulehduskipulääkkeet ja antibiootit.
Kehoon kemikaalien, lisäaineiden ja lääkkeiden mukana kertyneet kuona-aineet tukkivat elimistön luontaisia omia toimintaprosesseja. Kehon kyky toimia normaalisti heikkenee ja oireina voi olla selittämättömiä kipuja. Tukkoisessa kehossa viihtyy kuona-aineiden lisäksi myös kutsumattomia vieraita, kuten loisia.
Kivut voivat johtua myös esimerkiksi sopimattomasta ruokavaliosta ja vääränlaisesta liikunnasta. Allergiat ja ravintoainepuutokset voivat oireilla ehkä vähän yllättäenkin myös kipuna. Liikunnassa ja urheilussa oikeanlaiset varusteet ja tekniikka ovat merkittävässä roolissa kipujen ehkäisyssä.
Kivun taustalla olevat syyt tulisi aina selvittää ja pyrkiä poistamaan. Joskus hyvin pienilläkin muutoksilla saadaan aikaan isoja vaikutuksia.
Kivunlievityksen lempeät menetelmät
Jo syntymään päässyttä kipua on jossain tapauksissa välttämätöntä lievittää samalla, kun hoidetaan kivun syytä. Itse kivun lievittämisessä ei sinällään olekaan mitään väärää. Ongelmaksi muodostuu kivunlievityksen ja kivunhoidon käsitteiden iloinen sotkeentuminen toisiinsa.
Kehon puhdistusten tulisi kuulua jokaisen ihmisen vuosihuolto-ohjelmaan. Hyvä ja pehmeä tapa aloittaa on esimerkiksi happo-emästasapainon korjaaminen, jonka myötä poistuu kuona-aineita samalla kun kehon pH-tasapaino korjaantuu. Kehon puhdistuksia käsittelen laajemmin toisessa artikkelissa.
Antioksidantit vähentävät oksidatiivisen stressin aiheuttamia vaurioita kehossa. Liiallisen oksidatiivisen stressin yksi ilmenemismuoto ovat kipu ja särky. Tehokkaita antioksidantteja ovat esimerkiksi kivennäisaineista magnesium ja kalsium, vitamiinit C ja E ja amino- sekä rasvahapot.
Shilajit ja kurkuma ovat hyviä yrttivalmisteita kivunlievitykseen. Myös silkkiäistoukasta alunperin löytynyt entsyymi, nykyään teollisella uuttamismenetelmällä valmistettava serrapeptaasi on tehokas. Näillä valmisteilla on monipuolisten ominaisuuksiensa vuoksi sekä kipua hoitavia että lievittäviä vaikutuksia. Yrteissä on paljon terveellisiä ravintoaineita ja serrapeptaasi hajottaa kuollutta ja vaurioitunutta kudosta.
Kipua voi hoitaa myös aineettomalla tasolla
Placebo-vaikutusta kivunhoidossa on tutkittu jonkin verran ja on todettu, että esimerkiksi kosketuksella on merkittävä osuus kipujen lievittymisessä. Mielenkiintoisia viitteitä on myös siitä, että esimerkiksi lääkärin antama hoito koetaan tehokkaampana kuin sairaanhoitajan. Jopa placebo-leikkausten vaikutuksia kiputiloihin on ryhdytty tutkimaan. Tutkimuksia on tehty myös eri väristen lääkkeiden vaikutuksesta.
Erilaiset terapiat, kuten energiahoidot, kraniosakraaliterapia ja vyöhyketerapia auttavat tehostamaan kehon omia toimintamekanismeja, mutta vaikuttavat voimakkaasti myös psyykkisesti. Sillä, että kipu huomioidaan ja siihen reagoidaan, on valtava hyvinvointia edesauttava voima. On pöyristyttävää, että tällaiset hoitomuodot pyritään kieltämään ja tukahduttamaan mitä mielenkiintoisimmin perustein.
perjantai 8. lokakuuta 2010
Magnesium on monessa mukana
Magnesium on yksi keskeisimmistä kivennäisaineista sekä kehon rakenteen että toimintojen kannalta. Se on mukana sadoissa kehon toiminnoissa. Suurin osa kehon magnesiumvarastoista on sitoutuneena luustoon ja soluihin, vain pieni osa siitä on veressä.
Magnesiumia poistuu elimistöstä hikoilun ja virtsan mukana. Lähes kaikki ihmiset kärsivät jonkinasteisesta magnesiumin puutoksesta, josta kertovia oireita voivat tyypillisesti olla esimerkiksi lihaskrampit, väsymys ja krooniset kivut.
Magnesiumin rooli kehon toiminnoissa
Magnesium on tärkeä osatekijä elimistön lukuisissa entsymaattisissa reaktioissa. Se estää esimerkiksi kolesterolin muodostumiseen liittyvää entsymaattista reaktiota. Myös välttämättömien rasvahappojen aineenvaihdunnassa oleellisen entsyymin toiminta on riippuvainen magnesiumista.
Magnesium on mukana solujen DNA:n synteesissä. DNA-synteesi on terveiden solujen jakautumiseen ja elämään liittyvä prosessi. Häiriöt DNA-synteesissä saattavat johtaa jopa pahanlaatuisten kasvainten syntyprosessin käynnistymiseen.
Magnesiumia tarvitaan hermo-lihasimpulssien syntymiseen ja lihasten rentoutumiseen sekä palautumiseen rasituksesta. Magnesium tuottaa lihas- ja sydänsoluissa energiaa, eli ATP-molekyyleja. Magnesium parantaa kestävyyttä ja sydämen sekä koko lihaksiston suorituskykyä.
Luuston hyvinvoinnin kannalta magnesium on kalsiumin ohella tärkeimpiä kivennäisaineita. Ilman magnesiumin riittävää saantia kalsium kerääntyy plakiksi verisuoniin eikä imeydy oikealla tavalla. Tästä seuraa sydän- ja verisuonitautien ja jopa sydänkohtauksen kohonnut riski.
Kehon magnesiumvarastot ehtyvät helposti
Ikääntyminen, stressi, raskas urheilu ja sairaudet, kuten diabetes, kuluttavat kehon magnesiumvarastoja. Alkoholin ja nesteenpoistajien liiallinen käyttö sekä osa antibiooteista ja sytostaateista lisäävät magnesiumin poistumista kehosta.
Paasto, suolistosairaudet ja nestehoito heikentävät magnesiumin imeytymistä kehoon. Yksipuolisesta, runsaasti suolaa, sokeria ja eläinrasvoja sisältävästä ruokavaliosta ei saa riittävästi magnesiumia.
Magnesiumin puutoksen oireita:
Suun kautta otettuna ravintolisänä magnesium ei imeydy kunnolla ja se rasittaa tarpeettomasti elimistöä. Maksa, munuaiset ja suolisto joutuvat käsittelemään kaiken, mitä suuhun laitetaan ja joissakin tapauksissa saavutettu hyöty jää suhteellisen pieneksi.
Magnesiumvarastoja voi täydentää kuitenkin myös ihon kautta magnesiumkloridiöljyn tai -geelin avulla. Magnesiumkloridiöljy on merenpohjasta kerättyä magnesiumia puhtaimmassa muodossaan. Ihon kautta käytettynä magnesium imeytyy suoraan kehon soluihin, missä sitä eniten tarvitaan - eikä sitä ole mahdollista saada kehoon niin suuria määriä millään muulla menetelmällä.
Magnesiumkloridiöljy on erityisen tehokas paikallisesti käytettynä helpottamaan lihaskramppeja ja kiputiloja. Hieronnan ja magnesiumin yhteisvaikutus on rentouttava ja parantaa unenlaatua ja lihasten palautumista. Magnesiumkloridiöljy helpottaa myös ihottumia ja lievittää erilaisia iho-ongelmia.
Magnesiumkloridiöljyä voi käyttää laimennettuna myös deodoranttina. Se toimii hyvin jalkakylvyissä. Sitä voi sivellä iholle minne tahansa, kunhan välttää limakalvoja ja silmiä. Magnesiumkloridiöljyä käyttävät vyöhyketerapeutit kertovat sen hoitoa tehostavasta vaikutuksesta.
Magnesiumia poistuu elimistöstä hikoilun ja virtsan mukana. Lähes kaikki ihmiset kärsivät jonkinasteisesta magnesiumin puutoksesta, josta kertovia oireita voivat tyypillisesti olla esimerkiksi lihaskrampit, väsymys ja krooniset kivut.
Magnesiumin rooli kehon toiminnoissa
Magnesium on tärkeä osatekijä elimistön lukuisissa entsymaattisissa reaktioissa. Se estää esimerkiksi kolesterolin muodostumiseen liittyvää entsymaattista reaktiota. Myös välttämättömien rasvahappojen aineenvaihdunnassa oleellisen entsyymin toiminta on riippuvainen magnesiumista.
Magnesium on mukana solujen DNA:n synteesissä. DNA-synteesi on terveiden solujen jakautumiseen ja elämään liittyvä prosessi. Häiriöt DNA-synteesissä saattavat johtaa jopa pahanlaatuisten kasvainten syntyprosessin käynnistymiseen.
Magnesiumia tarvitaan hermo-lihasimpulssien syntymiseen ja lihasten rentoutumiseen sekä palautumiseen rasituksesta. Magnesium tuottaa lihas- ja sydänsoluissa energiaa, eli ATP-molekyyleja. Magnesium parantaa kestävyyttä ja sydämen sekä koko lihaksiston suorituskykyä.
Luuston hyvinvoinnin kannalta magnesium on kalsiumin ohella tärkeimpiä kivennäisaineita. Ilman magnesiumin riittävää saantia kalsium kerääntyy plakiksi verisuoniin eikä imeydy oikealla tavalla. Tästä seuraa sydän- ja verisuonitautien ja jopa sydänkohtauksen kohonnut riski.
Kehon magnesiumvarastot ehtyvät helposti
Ikääntyminen, stressi, raskas urheilu ja sairaudet, kuten diabetes, kuluttavat kehon magnesiumvarastoja. Alkoholin ja nesteenpoistajien liiallinen käyttö sekä osa antibiooteista ja sytostaateista lisäävät magnesiumin poistumista kehosta.
Paasto, suolistosairaudet ja nestehoito heikentävät magnesiumin imeytymistä kehoon. Yksipuolisesta, runsaasti suolaa, sokeria ja eläinrasvoja sisältävästä ruokavaliosta ei saa riittävästi magnesiumia.
Magnesiumin puutoksen oireita:
- masennus ja paniikkihäiriö
- lihaskrampit
- sydämen rytmihäiriöt
- tärinä ja vapina
- erilaiset kiputilat
- väsymys ja unettomuus
- levottomuus ja keskittymisvaikeudet
Suun kautta otettuna ravintolisänä magnesium ei imeydy kunnolla ja se rasittaa tarpeettomasti elimistöä. Maksa, munuaiset ja suolisto joutuvat käsittelemään kaiken, mitä suuhun laitetaan ja joissakin tapauksissa saavutettu hyöty jää suhteellisen pieneksi.
Magnesiumvarastoja voi täydentää kuitenkin myös ihon kautta magnesiumkloridiöljyn tai -geelin avulla. Magnesiumkloridiöljy on merenpohjasta kerättyä magnesiumia puhtaimmassa muodossaan. Ihon kautta käytettynä magnesium imeytyy suoraan kehon soluihin, missä sitä eniten tarvitaan - eikä sitä ole mahdollista saada kehoon niin suuria määriä millään muulla menetelmällä.
Magnesiumkloridiöljy on erityisen tehokas paikallisesti käytettynä helpottamaan lihaskramppeja ja kiputiloja. Hieronnan ja magnesiumin yhteisvaikutus on rentouttava ja parantaa unenlaatua ja lihasten palautumista. Magnesiumkloridiöljy helpottaa myös ihottumia ja lievittää erilaisia iho-ongelmia.
Magnesiumkloridiöljyä voi käyttää laimennettuna myös deodoranttina. Se toimii hyvin jalkakylvyissä. Sitä voi sivellä iholle minne tahansa, kunhan välttää limakalvoja ja silmiä. Magnesiumkloridiöljyä käyttävät vyöhyketerapeutit kertovat sen hoitoa tehostavasta vaikutuksesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)