Ihmisten terveydessä on tapahtunut merkittäviä muutoksia huonompaan suuntaan maanviljelyn korvattua metsästyksen ja keräilyn ravinnonhankintamenetelmänä. Nykytutkimuksen valossa tämä johtuu viljojen suuresta osuudesta ruokavaliossa.
Joidenkin teorioiden mukaan elimistömme on poikkeuksellisen hankalaa sulattaa viljoja, koska niitä ei ole kuulunut ns. alkuperäiseen ruokavalioomme. Kullekin lajille soveltuu ilmeisesti parhaiten sen perimän kehittymisen aikana nautittu ravinto. Viljoista ei ole ihmisen perimässä evolutiivista kokemusta, joten elimistö ei osaa käyttää ja sulattaa niitä ravintona optimaalisesti.
Merkittävimpiä viljoihin liitettyjä terveysmuutoksia ovat mm. eliniän lyheneminen, infektiotaudit, autoimmuunisairaudet sekä luuston mineraalihäiriöt. Esimerkiksi väestön keskipituuden lyheneminen on ollut helppo todentaa ja liittää maanviljelyyn siirtymisen aikakaudelle fossiililöytöjen perusteella.
Viljojen ravinteista on vain vähän hyötyä - antiravinteiden haitat suuria
Viljat sisältävät käsittelemättöminä runsaastikin vitamiineja ja kivennäisaineita, mutta käsittely ja kypsennys tuhoavat näitä ravintoaineita eikä niiden hyöty säily. Ravintoaineiden keskinäiset suhteet eivät ole viljoissa optimaalisimmillaan ja yhden ravintoaineen suhde toiseen kumoaa pahimillaan molemmista saadut hyödyt verrattuna tilanteeseen jossa niiden suhde olisi oikea. Viljojen rasvapitoisuus on pieni, mutta rasvahappojen määrä suhteessa toisiinsa on pielessä.
Antiravinteet kehittyvät kasveihin niiden suojaksi. Niillä on mm. tulehdusta lisääviä vaikutuksia elimistössä. Siinä missä ravinteet kestävät huonosti kuumentamista ja muuta käsittelyä, antiravinteet kestävät tätä prosessointia paremmin ja vaikuttavat siten elimistössä voimakkaammin.
Antiravinteet ovat myös se viljojen osatekijä, joka vaikuttaa haitallisesti hyvien ravintoaineiden imeytymiseen. Esimerkiksi fytiinihappo vaikuttaa kivennäisaineiden imeytymiseen: Kalsium ja rauta imeytyvät fytiinihapon vuoksi huonosti viljoista. Sinkki imeytyy elimistöön moninkertaisesti tehokkaammin lihasta kuin viljoista.
Viljojen antiravinteista haitallisimpia ovat lektiinit. Ne vaurioittavat kroonisen altistuksen myötä suolistoa, sotkevat hormonitoimintaa ja pystyvät sitoutumaan käytännössä jokaiseen kehon soluun. Lektiinejä ei ole tutkittu tähän mennessä paljoa eikä niiden haittavaikutuksista elimistölle tiedetä vielä läheskään kaikkea.
Gluteeni-intoleranssi on yleinen vaiva
Gluteeni on vehnässä, ohrassa ja rukiissa esiintyvä proteiini, jonka kanssa samankaltaista muotoa on myös kaurassa ja esimerkiksi maidossa. Gluteeni-intoleranssi on vaikea todeta. Useimmiten se rajataankin ulkopuolelle etsittäessä syytä selittämättömiin oireisiin, jos ei sen vakavinta muotoa, keliakiaa, pystytä toteamaan laboratoriokokeissa.
Gluteeni-intoleranssi lievemmissäkin muodoissaan on kuitenkin taustalla lukuisissa ongelmissa, oireyhtymissä ja sairauksissa. Viljalajit, jotka sisältävät gluteenia, ovat melko uusi tuttavuus ruokavaliossamme, joka on aikaisemmin koostunut pääasiassa marjoista, hedelmistä, juureksista, siemenistä ja pähkinöistä sekä lihasta.Viljojen vaikutuksesta terveyteen tehdään parhaillaan tutkimusta Tampereen yliopistossa.
Helpoin konsti todeta oman elimistön herkkyys gluteenille on yksinkertaisesti aloittaa viljalakko. Muutamassa viikossa viljojen poisjättämisestä oireet alkavat helpottaa, jos ne ovat olleet gluteenista aiheutuvia. Vaikutuksen voi myös todentaa syömällä viljoja lakon jälkeen normaalisti, jolloin haittavaikutukset todennäköisesti tulevat esille melko voimakkaasti.
Suolen nukkapintaa ja vatsan limakalvoja voi korjata ravintolisillä
Kun viljat ovat jo päässeet tekemään tuhojaan suolistossa ja vatsassa, voi tilanteeseen puuttua ruokavaliomuutoksen lisäksi ravintolisien avulla. Bakteeritasapainoa voi korjata pre- ja probioottisilla valmisteilla sekä puhdistuskuureilla. Ärtyneisyyttä voi tasoittaa esimerkiksi mustikanlehdistä tai pakurikääpäjauheesta haudutetulla teellä.
Todellinen vatsan ja suoliston korjauspakki on B12-vitamiinin, foolihapon ja aminohappo glutamiinin yhdistelmä. Muutaman viikon tehokuurin avulla vaurioitunut suolen nukkapinta ja ärtyneet vatsan limakalvot kuntoutuvat ja tervehtyvät. Vaikutusta tehostaa homeopaattinen Silicea.
Aina ei ole mahdollista valita optimaalista ruokavaliota. Näissä tilanteissa ruuansulatusentsyymit auttavat pilkkomaan ravintoa elimistölle helpommin käsiteltävään muotoon.
Kirjavinkki kirjastoreissulle: James Braly & Ron Hoggan: Vaaralliset viljat
Aiheesta netissä: Cereal article (pdf)
Tiede.fi-foorumin gluteenipläjäys (sisältää linkkejä lukuisiin tutkimuksiin ja artikkeleihin)
torstai 14. lokakuuta 2010
tiistai 12. lokakuuta 2010
Kivunpiilotusta vai kivunhoitoa?
Kivulla on aina tarkoituksensa ja syynsä. Jokin epätasapainotila elimistössä aiheuttaa kipua. Kipuun tulisikin aina puuttua siten, että lähtökohtana on kivun poistaminen - ei vaimentaminen tai piilottaminen.
Noin 20% suomalaisista käyttää säännöllisesti tulehduskipulääkkeitä, vaikka niitä ei suositella lainkaan jatkuvaan käyttöön. Tulehduskipulääkkeillä on runsaasti haittavaikutuksia ja ne rasittavat elimistöä. Ne eivät myöskään hoida kipua, vain piilottavat sen - ainakin siihen saakka kunnes niiden vaikutus siltä erää lakkaa.
Elimistön epätasapainotilat kipujen taustalla
Kipujen taustalla voi olla monta eri tekijää. Ikään kuin itsestäänselvien, kuten fyysisten vammojen ja sairauksien aiheuttamien kipujen lisäksi, on syytä tuoda esiin muita vähemmälle huomiolle jääneitä kivun aiheuttajia.
Elimistössä jyllää tulehduksia, jotka aiheutuvat esimerkiksi liiallisesta rasituksesta, kehon hyödyllisten ja haitallisten bakteerien epätasapainosta ja epäterveellisistä elämäntavoista. Antibioottien on todettu joissain tapauksissa jopa pahentavan elimistön tilannetta tulehdusten yhteydessä. Useinkaan ei ole mahdollista muodostaa selvää käsitystä siitä, johtuuko tulehdus vastustuskyvyn heikkenemisestä vai vastustuskyvyn heikkeneminen tulehduskierteestä - ja miten tähän yhtälöön vaikuttavat tulehduskipulääkkeet ja antibiootit.
Kehoon kemikaalien, lisäaineiden ja lääkkeiden mukana kertyneet kuona-aineet tukkivat elimistön luontaisia omia toimintaprosesseja. Kehon kyky toimia normaalisti heikkenee ja oireina voi olla selittämättömiä kipuja. Tukkoisessa kehossa viihtyy kuona-aineiden lisäksi myös kutsumattomia vieraita, kuten loisia.
Kivut voivat johtua myös esimerkiksi sopimattomasta ruokavaliosta ja vääränlaisesta liikunnasta. Allergiat ja ravintoainepuutokset voivat oireilla ehkä vähän yllättäenkin myös kipuna. Liikunnassa ja urheilussa oikeanlaiset varusteet ja tekniikka ovat merkittävässä roolissa kipujen ehkäisyssä.
Kivun taustalla olevat syyt tulisi aina selvittää ja pyrkiä poistamaan. Joskus hyvin pienilläkin muutoksilla saadaan aikaan isoja vaikutuksia.
Kivunlievityksen lempeät menetelmät
Jo syntymään päässyttä kipua on jossain tapauksissa välttämätöntä lievittää samalla, kun hoidetaan kivun syytä. Itse kivun lievittämisessä ei sinällään olekaan mitään väärää. Ongelmaksi muodostuu kivunlievityksen ja kivunhoidon käsitteiden iloinen sotkeentuminen toisiinsa.
Kehon puhdistusten tulisi kuulua jokaisen ihmisen vuosihuolto-ohjelmaan. Hyvä ja pehmeä tapa aloittaa on esimerkiksi happo-emästasapainon korjaaminen, jonka myötä poistuu kuona-aineita samalla kun kehon pH-tasapaino korjaantuu. Kehon puhdistuksia käsittelen laajemmin toisessa artikkelissa.
Antioksidantit vähentävät oksidatiivisen stressin aiheuttamia vaurioita kehossa. Liiallisen oksidatiivisen stressin yksi ilmenemismuoto ovat kipu ja särky. Tehokkaita antioksidantteja ovat esimerkiksi kivennäisaineista magnesium ja kalsium, vitamiinit C ja E ja amino- sekä rasvahapot.
Shilajit ja kurkuma ovat hyviä yrttivalmisteita kivunlievitykseen. Myös silkkiäistoukasta alunperin löytynyt entsyymi, nykyään teollisella uuttamismenetelmällä valmistettava serrapeptaasi on tehokas. Näillä valmisteilla on monipuolisten ominaisuuksiensa vuoksi sekä kipua hoitavia että lievittäviä vaikutuksia. Yrteissä on paljon terveellisiä ravintoaineita ja serrapeptaasi hajottaa kuollutta ja vaurioitunutta kudosta.
Kipua voi hoitaa myös aineettomalla tasolla
Placebo-vaikutusta kivunhoidossa on tutkittu jonkin verran ja on todettu, että esimerkiksi kosketuksella on merkittävä osuus kipujen lievittymisessä. Mielenkiintoisia viitteitä on myös siitä, että esimerkiksi lääkärin antama hoito koetaan tehokkaampana kuin sairaanhoitajan. Jopa placebo-leikkausten vaikutuksia kiputiloihin on ryhdytty tutkimaan. Tutkimuksia on tehty myös eri väristen lääkkeiden vaikutuksesta.
Erilaiset terapiat, kuten energiahoidot, kraniosakraaliterapia ja vyöhyketerapia auttavat tehostamaan kehon omia toimintamekanismeja, mutta vaikuttavat voimakkaasti myös psyykkisesti. Sillä, että kipu huomioidaan ja siihen reagoidaan, on valtava hyvinvointia edesauttava voima. On pöyristyttävää, että tällaiset hoitomuodot pyritään kieltämään ja tukahduttamaan mitä mielenkiintoisimmin perustein.
Noin 20% suomalaisista käyttää säännöllisesti tulehduskipulääkkeitä, vaikka niitä ei suositella lainkaan jatkuvaan käyttöön. Tulehduskipulääkkeillä on runsaasti haittavaikutuksia ja ne rasittavat elimistöä. Ne eivät myöskään hoida kipua, vain piilottavat sen - ainakin siihen saakka kunnes niiden vaikutus siltä erää lakkaa.
Elimistön epätasapainotilat kipujen taustalla
Kipujen taustalla voi olla monta eri tekijää. Ikään kuin itsestäänselvien, kuten fyysisten vammojen ja sairauksien aiheuttamien kipujen lisäksi, on syytä tuoda esiin muita vähemmälle huomiolle jääneitä kivun aiheuttajia.
Elimistössä jyllää tulehduksia, jotka aiheutuvat esimerkiksi liiallisesta rasituksesta, kehon hyödyllisten ja haitallisten bakteerien epätasapainosta ja epäterveellisistä elämäntavoista. Antibioottien on todettu joissain tapauksissa jopa pahentavan elimistön tilannetta tulehdusten yhteydessä. Useinkaan ei ole mahdollista muodostaa selvää käsitystä siitä, johtuuko tulehdus vastustuskyvyn heikkenemisestä vai vastustuskyvyn heikkeneminen tulehduskierteestä - ja miten tähän yhtälöön vaikuttavat tulehduskipulääkkeet ja antibiootit.
Kehoon kemikaalien, lisäaineiden ja lääkkeiden mukana kertyneet kuona-aineet tukkivat elimistön luontaisia omia toimintaprosesseja. Kehon kyky toimia normaalisti heikkenee ja oireina voi olla selittämättömiä kipuja. Tukkoisessa kehossa viihtyy kuona-aineiden lisäksi myös kutsumattomia vieraita, kuten loisia.
Kivut voivat johtua myös esimerkiksi sopimattomasta ruokavaliosta ja vääränlaisesta liikunnasta. Allergiat ja ravintoainepuutokset voivat oireilla ehkä vähän yllättäenkin myös kipuna. Liikunnassa ja urheilussa oikeanlaiset varusteet ja tekniikka ovat merkittävässä roolissa kipujen ehkäisyssä.
Kivun taustalla olevat syyt tulisi aina selvittää ja pyrkiä poistamaan. Joskus hyvin pienilläkin muutoksilla saadaan aikaan isoja vaikutuksia.
Kivunlievityksen lempeät menetelmät
Jo syntymään päässyttä kipua on jossain tapauksissa välttämätöntä lievittää samalla, kun hoidetaan kivun syytä. Itse kivun lievittämisessä ei sinällään olekaan mitään väärää. Ongelmaksi muodostuu kivunlievityksen ja kivunhoidon käsitteiden iloinen sotkeentuminen toisiinsa.
Kehon puhdistusten tulisi kuulua jokaisen ihmisen vuosihuolto-ohjelmaan. Hyvä ja pehmeä tapa aloittaa on esimerkiksi happo-emästasapainon korjaaminen, jonka myötä poistuu kuona-aineita samalla kun kehon pH-tasapaino korjaantuu. Kehon puhdistuksia käsittelen laajemmin toisessa artikkelissa.
Antioksidantit vähentävät oksidatiivisen stressin aiheuttamia vaurioita kehossa. Liiallisen oksidatiivisen stressin yksi ilmenemismuoto ovat kipu ja särky. Tehokkaita antioksidantteja ovat esimerkiksi kivennäisaineista magnesium ja kalsium, vitamiinit C ja E ja amino- sekä rasvahapot.
Shilajit ja kurkuma ovat hyviä yrttivalmisteita kivunlievitykseen. Myös silkkiäistoukasta alunperin löytynyt entsyymi, nykyään teollisella uuttamismenetelmällä valmistettava serrapeptaasi on tehokas. Näillä valmisteilla on monipuolisten ominaisuuksiensa vuoksi sekä kipua hoitavia että lievittäviä vaikutuksia. Yrteissä on paljon terveellisiä ravintoaineita ja serrapeptaasi hajottaa kuollutta ja vaurioitunutta kudosta.
Kipua voi hoitaa myös aineettomalla tasolla
Placebo-vaikutusta kivunhoidossa on tutkittu jonkin verran ja on todettu, että esimerkiksi kosketuksella on merkittävä osuus kipujen lievittymisessä. Mielenkiintoisia viitteitä on myös siitä, että esimerkiksi lääkärin antama hoito koetaan tehokkaampana kuin sairaanhoitajan. Jopa placebo-leikkausten vaikutuksia kiputiloihin on ryhdytty tutkimaan. Tutkimuksia on tehty myös eri väristen lääkkeiden vaikutuksesta.
Erilaiset terapiat, kuten energiahoidot, kraniosakraaliterapia ja vyöhyketerapia auttavat tehostamaan kehon omia toimintamekanismeja, mutta vaikuttavat voimakkaasti myös psyykkisesti. Sillä, että kipu huomioidaan ja siihen reagoidaan, on valtava hyvinvointia edesauttava voima. On pöyristyttävää, että tällaiset hoitomuodot pyritään kieltämään ja tukahduttamaan mitä mielenkiintoisimmin perustein.
perjantai 8. lokakuuta 2010
Magnesium on monessa mukana
Magnesium on yksi keskeisimmistä kivennäisaineista sekä kehon rakenteen että toimintojen kannalta. Se on mukana sadoissa kehon toiminnoissa. Suurin osa kehon magnesiumvarastoista on sitoutuneena luustoon ja soluihin, vain pieni osa siitä on veressä.
Magnesiumia poistuu elimistöstä hikoilun ja virtsan mukana. Lähes kaikki ihmiset kärsivät jonkinasteisesta magnesiumin puutoksesta, josta kertovia oireita voivat tyypillisesti olla esimerkiksi lihaskrampit, väsymys ja krooniset kivut.
Magnesiumin rooli kehon toiminnoissa
Magnesium on tärkeä osatekijä elimistön lukuisissa entsymaattisissa reaktioissa. Se estää esimerkiksi kolesterolin muodostumiseen liittyvää entsymaattista reaktiota. Myös välttämättömien rasvahappojen aineenvaihdunnassa oleellisen entsyymin toiminta on riippuvainen magnesiumista.
Magnesium on mukana solujen DNA:n synteesissä. DNA-synteesi on terveiden solujen jakautumiseen ja elämään liittyvä prosessi. Häiriöt DNA-synteesissä saattavat johtaa jopa pahanlaatuisten kasvainten syntyprosessin käynnistymiseen.
Magnesiumia tarvitaan hermo-lihasimpulssien syntymiseen ja lihasten rentoutumiseen sekä palautumiseen rasituksesta. Magnesium tuottaa lihas- ja sydänsoluissa energiaa, eli ATP-molekyyleja. Magnesium parantaa kestävyyttä ja sydämen sekä koko lihaksiston suorituskykyä.
Luuston hyvinvoinnin kannalta magnesium on kalsiumin ohella tärkeimpiä kivennäisaineita. Ilman magnesiumin riittävää saantia kalsium kerääntyy plakiksi verisuoniin eikä imeydy oikealla tavalla. Tästä seuraa sydän- ja verisuonitautien ja jopa sydänkohtauksen kohonnut riski.
Kehon magnesiumvarastot ehtyvät helposti
Ikääntyminen, stressi, raskas urheilu ja sairaudet, kuten diabetes, kuluttavat kehon magnesiumvarastoja. Alkoholin ja nesteenpoistajien liiallinen käyttö sekä osa antibiooteista ja sytostaateista lisäävät magnesiumin poistumista kehosta.
Paasto, suolistosairaudet ja nestehoito heikentävät magnesiumin imeytymistä kehoon. Yksipuolisesta, runsaasti suolaa, sokeria ja eläinrasvoja sisältävästä ruokavaliosta ei saa riittävästi magnesiumia.
Magnesiumin puutoksen oireita:
Suun kautta otettuna ravintolisänä magnesium ei imeydy kunnolla ja se rasittaa tarpeettomasti elimistöä. Maksa, munuaiset ja suolisto joutuvat käsittelemään kaiken, mitä suuhun laitetaan ja joissakin tapauksissa saavutettu hyöty jää suhteellisen pieneksi.
Magnesiumvarastoja voi täydentää kuitenkin myös ihon kautta magnesiumkloridiöljyn tai -geelin avulla. Magnesiumkloridiöljy on merenpohjasta kerättyä magnesiumia puhtaimmassa muodossaan. Ihon kautta käytettynä magnesium imeytyy suoraan kehon soluihin, missä sitä eniten tarvitaan - eikä sitä ole mahdollista saada kehoon niin suuria määriä millään muulla menetelmällä.
Magnesiumkloridiöljy on erityisen tehokas paikallisesti käytettynä helpottamaan lihaskramppeja ja kiputiloja. Hieronnan ja magnesiumin yhteisvaikutus on rentouttava ja parantaa unenlaatua ja lihasten palautumista. Magnesiumkloridiöljy helpottaa myös ihottumia ja lievittää erilaisia iho-ongelmia.
Magnesiumkloridiöljyä voi käyttää laimennettuna myös deodoranttina. Se toimii hyvin jalkakylvyissä. Sitä voi sivellä iholle minne tahansa, kunhan välttää limakalvoja ja silmiä. Magnesiumkloridiöljyä käyttävät vyöhyketerapeutit kertovat sen hoitoa tehostavasta vaikutuksesta.
Magnesiumia poistuu elimistöstä hikoilun ja virtsan mukana. Lähes kaikki ihmiset kärsivät jonkinasteisesta magnesiumin puutoksesta, josta kertovia oireita voivat tyypillisesti olla esimerkiksi lihaskrampit, väsymys ja krooniset kivut.
Magnesiumin rooli kehon toiminnoissa
Magnesium on tärkeä osatekijä elimistön lukuisissa entsymaattisissa reaktioissa. Se estää esimerkiksi kolesterolin muodostumiseen liittyvää entsymaattista reaktiota. Myös välttämättömien rasvahappojen aineenvaihdunnassa oleellisen entsyymin toiminta on riippuvainen magnesiumista.
Magnesium on mukana solujen DNA:n synteesissä. DNA-synteesi on terveiden solujen jakautumiseen ja elämään liittyvä prosessi. Häiriöt DNA-synteesissä saattavat johtaa jopa pahanlaatuisten kasvainten syntyprosessin käynnistymiseen.
Magnesiumia tarvitaan hermo-lihasimpulssien syntymiseen ja lihasten rentoutumiseen sekä palautumiseen rasituksesta. Magnesium tuottaa lihas- ja sydänsoluissa energiaa, eli ATP-molekyyleja. Magnesium parantaa kestävyyttä ja sydämen sekä koko lihaksiston suorituskykyä.
Luuston hyvinvoinnin kannalta magnesium on kalsiumin ohella tärkeimpiä kivennäisaineita. Ilman magnesiumin riittävää saantia kalsium kerääntyy plakiksi verisuoniin eikä imeydy oikealla tavalla. Tästä seuraa sydän- ja verisuonitautien ja jopa sydänkohtauksen kohonnut riski.
Kehon magnesiumvarastot ehtyvät helposti
Ikääntyminen, stressi, raskas urheilu ja sairaudet, kuten diabetes, kuluttavat kehon magnesiumvarastoja. Alkoholin ja nesteenpoistajien liiallinen käyttö sekä osa antibiooteista ja sytostaateista lisäävät magnesiumin poistumista kehosta.
Paasto, suolistosairaudet ja nestehoito heikentävät magnesiumin imeytymistä kehoon. Yksipuolisesta, runsaasti suolaa, sokeria ja eläinrasvoja sisältävästä ruokavaliosta ei saa riittävästi magnesiumia.
Magnesiumin puutoksen oireita:
- masennus ja paniikkihäiriö
- lihaskrampit
- sydämen rytmihäiriöt
- tärinä ja vapina
- erilaiset kiputilat
- väsymys ja unettomuus
- levottomuus ja keskittymisvaikeudet
Suun kautta otettuna ravintolisänä magnesium ei imeydy kunnolla ja se rasittaa tarpeettomasti elimistöä. Maksa, munuaiset ja suolisto joutuvat käsittelemään kaiken, mitä suuhun laitetaan ja joissakin tapauksissa saavutettu hyöty jää suhteellisen pieneksi.
Magnesiumvarastoja voi täydentää kuitenkin myös ihon kautta magnesiumkloridiöljyn tai -geelin avulla. Magnesiumkloridiöljy on merenpohjasta kerättyä magnesiumia puhtaimmassa muodossaan. Ihon kautta käytettynä magnesium imeytyy suoraan kehon soluihin, missä sitä eniten tarvitaan - eikä sitä ole mahdollista saada kehoon niin suuria määriä millään muulla menetelmällä.
Magnesiumkloridiöljy on erityisen tehokas paikallisesti käytettynä helpottamaan lihaskramppeja ja kiputiloja. Hieronnan ja magnesiumin yhteisvaikutus on rentouttava ja parantaa unenlaatua ja lihasten palautumista. Magnesiumkloridiöljy helpottaa myös ihottumia ja lievittää erilaisia iho-ongelmia.
Magnesiumkloridiöljyä voi käyttää laimennettuna myös deodoranttina. Se toimii hyvin jalkakylvyissä. Sitä voi sivellä iholle minne tahansa, kunhan välttää limakalvoja ja silmiä. Magnesiumkloridiöljyä käyttävät vyöhyketerapeutit kertovat sen hoitoa tehostavasta vaikutuksesta.
tiistai 28. syyskuuta 2010
Keho tarvitsee apua kuona-aineiden käsittelyyn
Ajatukset kehon puhdistuksesta jakautuvat usein ainakin kahteen eri koulukuntaan. Toinen näistä on vakuuttunut, että keho on suunniteltu puhdistamaan itse itsensä - kun taas toinen tiedostaa, että nykyelämänmenolla keho tarvitsee ehdottomasti apua tässä prosesissa säännöllisesti.
Kehon puhdistuskuurit tulisi tehdä ehdottomasti vähintään kahdesti vuodessa. Hyviä ajankohtia tälle ovat esimerkiksi kevät ja syksy. Monet paastoavat ja tekevät detox-kuureja pitkin vuotta, mutta esimerkiksi munuaisten ja maksan puhdistuksen merkitys jää helposti taka-alalle.
Ruuan lisäaineet, kemikaalit ja lääkkeet varastoituvat kehoon
Syömme ruokaa, joka on pitkälle prosessoitua ja sisältää hirvittävät määrät ylimääräisiä ja tarpeettomiakin ainesosia. Elimistöömme päätyy ruokailessamme paljon muutakin kuin hyviä ja terveellisiä ravintoaineita.
Lääkkeet ja iholle levitettävät kemikaalit tuovat oman lisänsä kuormaan. Lienee ainakin melko lähellä totuutta, että suurin osa ihmisistä käyttää edes deodoranttia päivittäin. Iso osa naisista lutraa varmasti useampaakin kemikaalia, jotka kaikki imeytyvät ihon läpi elimistöön ja joista suurinta osaa käytetään pään alueella.
Ihmiskehoa ei ole suunniteltu suodattamaan lisäaineita eikä kemikaaleja itsestään ulos sillä teholla, kuin nykyajan kuormitus vaatisi. Siksi näitä haitallisia aineita kerääntyy elimistöön, ja seurauksena on monenlaisten oireiden kirjoa.
Kehon toiminnan häiriöiden monenlaiset oireet
Väsymys, tukkoisuus ja erilaiset tulehdustilat ovat tyypillisiä oireita, kun kehon toiminta joutuu epätasapainoon liikakuormituksen seurauksena. Olo tuntuu raskaalta ja kehon toiminnot hidastuvat. Tärkeät ravintoaineet eivät imeydy elimistöön ja huono bakteerikanta päihittää kehon omat hyvät bakteerit. Erilaiset kiputilat ovat usein seurausta elimistön toiminnan heikkenemisestä.
Kun kehoon kerääntyy kuona-aineita, seurauksena voi olla esimerkiksi plakin syntyminen verisuoniin. Näin kehittyvät sydän- ja verisuonitaudit. Jatkuva virtsatietulehduskierre voi olla seurausta munuaisten liiasta kuormituksesta, jolloin bakteerit eivät poistu normaalisti vaan jäävät muhimaan virtsateihin. Antibiootit saattavat pahentaa ongelmaa ja lietsoa tulehduskierrettä.
Kehoon kertyneet kuona-aineet näkyvät myös esimerkiksi ihon kuntoa tarkkailemalla. Elimistön tukkoisuus saattaa näkyä ihottumana tai aknena uloskinpäin. Usein näitä vaivoja yritetään hoitaa ulkoisesti, kun ratkaisu olisi kehon huoltaminen sisältäpäin.
Kehon luontaista toimintaa voi tehostaa ja ylläpitää helposti
Oikeanlainen ruokavalio, joka sisältää mahdollisimman vähän prosessoituja ruoka-aineita ja runsaasti kehoa emäksisöiviä ruokia, on hyvä lähtökohta kehon hyvinvoinnista huolehtimiselle. Aina ei ole kuitenkaan syystä tai toisesta mahdollista optimoida syömäänsä ravintoa kehon kannalta parhaalla tavalla. Tällöin kehon happo-emästasapaino saattaa järkkyä.
Kehon liika happamuus aiheuttaa monenlaisia ongelmia ja jopa sairauksia. Happojen kyllästämä keho on oiva kasvualusta bakteereille ja viruksille. Emäksisöivät ravintolisät, kuten erilaiset kivennäisainevalmisteet tukevat kehon toimintaa ja tehostavat aineenvaihduntaa.
Jos olo tuntuu edelleen tukkoiselta ja väsyneeltä eikä tulehduskierre helpota happo-emästasapainoa korjaavienkaan toimenpiteiden jälkeen, kannattaa siirtyä järeämpiin aseisiin.
Myrkkyjen poiston monet konstit
Puhdistuskuureihin tottumaton voi aloittaa kehon puhdistamisen hellävaraisesti esimerkiksi japanilaisilla BodyPure-laastareilla. Detox-laastarit kiinnitetään jalkapohjiin yön ajaksi ja niihin imeytyy kuona-aineita kehosta. Tämä näkyy laastarin sisäpinnan tummumisena ihan paljaalla silmälläkin.
Erilaiset yrttivalmisteet häätävät suolistosta epäpuhtauksia, bakteereja, viruksia ja jopa loisia tehokkaasti. Esimerkiksi greipinsiemenuute ja oliivinlehtiuute ovat voimakkaasti antibakteerisia, antiviraalisia ja tulehdusta ehkäiseviä valmisteita.
Suoliston puhdistuksen jälkeen ovat vuorossa munuaiset ja viimeisenä maksa. Puhdistusten järjestyksellä on merkitystä kehon toiminnan kannalta ja paras tulos saavutetaan, kun puhdistukset tapahtuvat tässä järjestyksessä.
Kehon puhdistuksia tehdessä on tärkeää kuunnella itseään ja tarkkailla vointiaan. Puhdistusreaktiot voivat joskus olla rajujakin, mutta harvoin vaarallisia. Reaktion voimakkuus riippuu esimerkiksi peruskunnosta, kehoon kertyneiden kuona-aineiden määrästä ja elimistön herkkyydestä.
Täsmäaseilla tehoa puhdistuksiin
Hulda Clarkin mukaan bakteerit, loiset ja virukset ovat useimpien sairauksien taustalla ja häätämällä nämä ongelmat elimistöstä myös sairaudet paranevat. Clarkin tutkimusten mukaan jokainen elävä olento tuottaa kokonsa mukaista aallonpituutta. Hän kehitti laitteen nimeltä zapperi, joka tuhoaa sähkövärähtelyllä resonanssin avulla haitallisia mikro-organismeja esimerkiksi kehosta ja ruuasta.
Serrapeptaasi on tehokas, alunperin silkkiäistoukan suolistosta löytynyt entsyymi, joka tuhoaa tulehtunutta ja kuollutta kudosta elimistöstä. Se helpottaa näin ollen erilaisia tulehduksellisia vaivoja, kipuja ja elimistön epätasapainotiloja. Samalla kuona-aineita poistuu elimistöstä normaalin aineenvaihdunnan mukana.
Kelaatiohoitoja tehdään maailmalla suonensisäisesti poistamaan mm. raskasmetalleja kehosta. Synteettinen aminohappo EDTA sopii suun kautta otettavaksi kelaatiohoitona. Kelaatiossa muodostuu kapselintapainen kalvo haitallisen aineen ympärille. Se kuljettaa nämä myrkyt pois kehosta munuaisten ja maksan kautta.
Kehon puhdistuskuurit tulisi tehdä ehdottomasti vähintään kahdesti vuodessa. Hyviä ajankohtia tälle ovat esimerkiksi kevät ja syksy. Monet paastoavat ja tekevät detox-kuureja pitkin vuotta, mutta esimerkiksi munuaisten ja maksan puhdistuksen merkitys jää helposti taka-alalle.
Ruuan lisäaineet, kemikaalit ja lääkkeet varastoituvat kehoon
Syömme ruokaa, joka on pitkälle prosessoitua ja sisältää hirvittävät määrät ylimääräisiä ja tarpeettomiakin ainesosia. Elimistöömme päätyy ruokailessamme paljon muutakin kuin hyviä ja terveellisiä ravintoaineita.
Lääkkeet ja iholle levitettävät kemikaalit tuovat oman lisänsä kuormaan. Lienee ainakin melko lähellä totuutta, että suurin osa ihmisistä käyttää edes deodoranttia päivittäin. Iso osa naisista lutraa varmasti useampaakin kemikaalia, jotka kaikki imeytyvät ihon läpi elimistöön ja joista suurinta osaa käytetään pään alueella.
Ihmiskehoa ei ole suunniteltu suodattamaan lisäaineita eikä kemikaaleja itsestään ulos sillä teholla, kuin nykyajan kuormitus vaatisi. Siksi näitä haitallisia aineita kerääntyy elimistöön, ja seurauksena on monenlaisten oireiden kirjoa.
Kehon toiminnan häiriöiden monenlaiset oireet
Väsymys, tukkoisuus ja erilaiset tulehdustilat ovat tyypillisiä oireita, kun kehon toiminta joutuu epätasapainoon liikakuormituksen seurauksena. Olo tuntuu raskaalta ja kehon toiminnot hidastuvat. Tärkeät ravintoaineet eivät imeydy elimistöön ja huono bakteerikanta päihittää kehon omat hyvät bakteerit. Erilaiset kiputilat ovat usein seurausta elimistön toiminnan heikkenemisestä.
Kun kehoon kerääntyy kuona-aineita, seurauksena voi olla esimerkiksi plakin syntyminen verisuoniin. Näin kehittyvät sydän- ja verisuonitaudit. Jatkuva virtsatietulehduskierre voi olla seurausta munuaisten liiasta kuormituksesta, jolloin bakteerit eivät poistu normaalisti vaan jäävät muhimaan virtsateihin. Antibiootit saattavat pahentaa ongelmaa ja lietsoa tulehduskierrettä.
Kehoon kertyneet kuona-aineet näkyvät myös esimerkiksi ihon kuntoa tarkkailemalla. Elimistön tukkoisuus saattaa näkyä ihottumana tai aknena uloskinpäin. Usein näitä vaivoja yritetään hoitaa ulkoisesti, kun ratkaisu olisi kehon huoltaminen sisältäpäin.
Kehon luontaista toimintaa voi tehostaa ja ylläpitää helposti
Oikeanlainen ruokavalio, joka sisältää mahdollisimman vähän prosessoituja ruoka-aineita ja runsaasti kehoa emäksisöiviä ruokia, on hyvä lähtökohta kehon hyvinvoinnista huolehtimiselle. Aina ei ole kuitenkaan syystä tai toisesta mahdollista optimoida syömäänsä ravintoa kehon kannalta parhaalla tavalla. Tällöin kehon happo-emästasapaino saattaa järkkyä.
Kehon liika happamuus aiheuttaa monenlaisia ongelmia ja jopa sairauksia. Happojen kyllästämä keho on oiva kasvualusta bakteereille ja viruksille. Emäksisöivät ravintolisät, kuten erilaiset kivennäisainevalmisteet tukevat kehon toimintaa ja tehostavat aineenvaihduntaa.
Jos olo tuntuu edelleen tukkoiselta ja väsyneeltä eikä tulehduskierre helpota happo-emästasapainoa korjaavienkaan toimenpiteiden jälkeen, kannattaa siirtyä järeämpiin aseisiin.
Myrkkyjen poiston monet konstit
Puhdistuskuureihin tottumaton voi aloittaa kehon puhdistamisen hellävaraisesti esimerkiksi japanilaisilla BodyPure-laastareilla. Detox-laastarit kiinnitetään jalkapohjiin yön ajaksi ja niihin imeytyy kuona-aineita kehosta. Tämä näkyy laastarin sisäpinnan tummumisena ihan paljaalla silmälläkin.
Erilaiset yrttivalmisteet häätävät suolistosta epäpuhtauksia, bakteereja, viruksia ja jopa loisia tehokkaasti. Esimerkiksi greipinsiemenuute ja oliivinlehtiuute ovat voimakkaasti antibakteerisia, antiviraalisia ja tulehdusta ehkäiseviä valmisteita.
Suoliston puhdistuksen jälkeen ovat vuorossa munuaiset ja viimeisenä maksa. Puhdistusten järjestyksellä on merkitystä kehon toiminnan kannalta ja paras tulos saavutetaan, kun puhdistukset tapahtuvat tässä järjestyksessä.
Kehon puhdistuksia tehdessä on tärkeää kuunnella itseään ja tarkkailla vointiaan. Puhdistusreaktiot voivat joskus olla rajujakin, mutta harvoin vaarallisia. Reaktion voimakkuus riippuu esimerkiksi peruskunnosta, kehoon kertyneiden kuona-aineiden määrästä ja elimistön herkkyydestä.
Täsmäaseilla tehoa puhdistuksiin
Hulda Clarkin mukaan bakteerit, loiset ja virukset ovat useimpien sairauksien taustalla ja häätämällä nämä ongelmat elimistöstä myös sairaudet paranevat. Clarkin tutkimusten mukaan jokainen elävä olento tuottaa kokonsa mukaista aallonpituutta. Hän kehitti laitteen nimeltä zapperi, joka tuhoaa sähkövärähtelyllä resonanssin avulla haitallisia mikro-organismeja esimerkiksi kehosta ja ruuasta.
Serrapeptaasi on tehokas, alunperin silkkiäistoukan suolistosta löytynyt entsyymi, joka tuhoaa tulehtunutta ja kuollutta kudosta elimistöstä. Se helpottaa näin ollen erilaisia tulehduksellisia vaivoja, kipuja ja elimistön epätasapainotiloja. Samalla kuona-aineita poistuu elimistöstä normaalin aineenvaihdunnan mukana.
Kelaatiohoitoja tehdään maailmalla suonensisäisesti poistamaan mm. raskasmetalleja kehosta. Synteettinen aminohappo EDTA sopii suun kautta otettavaksi kelaatiohoitona. Kelaatiossa muodostuu kapselintapainen kalvo haitallisen aineen ympärille. Se kuljettaa nämä myrkyt pois kehosta munuaisten ja maksan kautta.
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Rokoterulettia
Yves Delatte ja Teija Virtanen kuljettavat lukijansa kirjassa "Rokotukset" matkalle ajassa taaksepäin, lääketieteen historian alkulähteille. Kirja kertoo, miten asiat olisivat, jos lääketieteellistä tutkimusta ei jo aikojen alusta saakka olisi ohjannut jokin ihan muu, kuin vilpitön pyrkimys turvata ihmisten hyvinvointi.
Kaikkien kirjan väitteiden allekirjoittaminen vaatisi syvällistä tutkimusta ja jopa asiantuntijuutta, mutta kirja on kaiken kaikkiaan varsinkin sikainfluenssarokotteisiin liittyvän uutisoinnin myötä erittäin valaisevaa luettavaa.
Rokotteet kehittävät mikrobisairauksille uusia muotoja?
Johtoajatus kirjassa on, että rokotteiden ja antibioottien myötä mikrobisairaudet ovat kehittyneet virus- ja sienitaudeiksi. Tulevaisuuden uhkakuvaksi maalataan rokotteille ja antibiooteille vastustuskykyisten virusten, retrovirusten ja sienten syntyminen. Tästä on viitteitä näkyvillä jo nyt.
Samalla kun lääketeollisuus perustelee linjauksiaan mm. eliniän pidentymisellä ja joidenkin kulkutautien katoamisella, voidaan selkeästi todeta, että esimerkiksi lasten allergiat, neurologiset ongelmat ja diabetes ovat lisääntyneet rajusti.
Alueilla, joilla isorokkoa on esiintynyt eniten, riehuu nyt rokotusohjelman myötä isorokon hävittyä AIDS-epidemia. Näiden asioiden valossa lääketeollisuus oikeastaan vain vahvistaa syrjäytetyn ja unohdetun tieteenhaaran käsityksiä.
Rokotteiden haittavaikutukset suhteessa hyötyihin
Delatte ja Virtanen esittelevät kattavasti myös rokotteiden haittavaikutuksia ja niiden sisältämien välittäjäaineiden, adjuvanttien, ongelmia. Mielenkiintoisia ovat myös vaihtoehtoiset näkökulmat terveysviranomaisten esittämiin kommentteihin rokotevastaisuudesta 90-luvun aikana.
Rokotteilla, kuten muillakin lääkeaineilla, on erilaisia haittavaikutuksia rokotteesta riippuen. Rokotteet sisältävät välittäjäaineita kuten raskasmetalleja sekä ihmsille vieraita eläinproteiineja, jotka rasittavat elimistöä ja heikentävät vastustuskykyä.
Kirjassa käsitellään myös eläinten rokotteita ja niiden vaikutuksia.
Miksi rokotamme - mitä muuta voisimme tehdä?
Pneumokokkirokote tulee syksyn mittaan osaksi kansallista rokotusohjelmaa. Uutisointi aiheesta on herättänyt keskustelua rokotteen testaamisesta ja turvallisuudesta sekä ylipäätään tarpeellisuudesta.
Herää kysymys, mihin tarvitsemme rokotetta, joka vähentää mm. korva- ja nielutulehduksia. Rokotammeko pian myös päänsärkyä ja vatsavaivoja vastaan? Olisi syytä keskittyä sairauksien syvimpään olemukseen ja ymmärtämiseen keinotekoisten välttely- ja tukahduttamiskeinojen sijaan.
Vastustuskykyä voi kohentaa monella tavalla ja hyvällä perushygienialla vältetään monen infektion leviäminen. Perusasiat vaan usein hautautuvat helposti apteekin monenkirjavien pakkausten alle.
Kaikkien kirjan väitteiden allekirjoittaminen vaatisi syvällistä tutkimusta ja jopa asiantuntijuutta, mutta kirja on kaiken kaikkiaan varsinkin sikainfluenssarokotteisiin liittyvän uutisoinnin myötä erittäin valaisevaa luettavaa.
Rokotteet kehittävät mikrobisairauksille uusia muotoja?
Johtoajatus kirjassa on, että rokotteiden ja antibioottien myötä mikrobisairaudet ovat kehittyneet virus- ja sienitaudeiksi. Tulevaisuuden uhkakuvaksi maalataan rokotteille ja antibiooteille vastustuskykyisten virusten, retrovirusten ja sienten syntyminen. Tästä on viitteitä näkyvillä jo nyt.
Samalla kun lääketeollisuus perustelee linjauksiaan mm. eliniän pidentymisellä ja joidenkin kulkutautien katoamisella, voidaan selkeästi todeta, että esimerkiksi lasten allergiat, neurologiset ongelmat ja diabetes ovat lisääntyneet rajusti.
Alueilla, joilla isorokkoa on esiintynyt eniten, riehuu nyt rokotusohjelman myötä isorokon hävittyä AIDS-epidemia. Näiden asioiden valossa lääketeollisuus oikeastaan vain vahvistaa syrjäytetyn ja unohdetun tieteenhaaran käsityksiä.
Rokotteiden haittavaikutukset suhteessa hyötyihin
Delatte ja Virtanen esittelevät kattavasti myös rokotteiden haittavaikutuksia ja niiden sisältämien välittäjäaineiden, adjuvanttien, ongelmia. Mielenkiintoisia ovat myös vaihtoehtoiset näkökulmat terveysviranomaisten esittämiin kommentteihin rokotevastaisuudesta 90-luvun aikana.
Rokotteilla, kuten muillakin lääkeaineilla, on erilaisia haittavaikutuksia rokotteesta riippuen. Rokotteet sisältävät välittäjäaineita kuten raskasmetalleja sekä ihmsille vieraita eläinproteiineja, jotka rasittavat elimistöä ja heikentävät vastustuskykyä.
Kirjassa käsitellään myös eläinten rokotteita ja niiden vaikutuksia.
Miksi rokotamme - mitä muuta voisimme tehdä?
Pneumokokkirokote tulee syksyn mittaan osaksi kansallista rokotusohjelmaa. Uutisointi aiheesta on herättänyt keskustelua rokotteen testaamisesta ja turvallisuudesta sekä ylipäätään tarpeellisuudesta.
Herää kysymys, mihin tarvitsemme rokotetta, joka vähentää mm. korva- ja nielutulehduksia. Rokotammeko pian myös päänsärkyä ja vatsavaivoja vastaan? Olisi syytä keskittyä sairauksien syvimpään olemukseen ja ymmärtämiseen keinotekoisten välttely- ja tukahduttamiskeinojen sijaan.
Vastustuskykyä voi kohentaa monella tavalla ja hyvällä perushygienialla vältetään monen infektion leviäminen. Perusasiat vaan usein hautautuvat helposti apteekin monenkirjavien pakkausten alle.
tiistai 24. elokuuta 2010
Kolloidihopea - luonnon oma antibiootti
Kolloidihopea tekee tehottomaksi entsyymin, jota bakteerit ja virukset tarvitsevat hengittääkseen ja kasvaakseen. Sen on tieteellisissä tutkimuksissa laboratorio-olosuhteissa todettu tappavan 650 bakteeria ja virusta. Hopea on tärkeä mineraali, jota ihminen ei enää saa tarpeeksi maaperästä.
Kolloidihopeavesi koostuu veteen tasaisesti jakautuneista hopeahiukkasista, jotka riittävän pieninä pysyvät liuenneina ja pystyvät vastustamaan painovoimaa. Ihmiskeho muuttaa kaikki lääkkeet ja ravintoaineet kolloideiksi ennen käyttöä.
Hopeahiukkaset eivät tuhoa hyviä bakteereita
Aluksi hopeavedessä käytettiin hopeanitraattia. Sen käyttö ei ollut täysin ongelmatonta, koska se kerääntyi elimistöön ja värjäsi ihon siniseksi. Siksi hopeanitraatin käytöstä luovuttiin ja kehitettiin nykyinen, turvallinen kolloidihopeaveden muoto. Se ei keräänny elimistöön, vaan poistuu normaalisti virtsan mukana.
Kolloidihopeaveden käytöllä on satoja vuosia vanhat perinteet. Euroopassa sitä käytetään mm. vastasyntyneiden silmiin estämään tulehduksia antibioottien sijaan. Kolloidihopeageeli sopii ihovaurioiden hoitoon erityisen hyvin.
Vaikka kolloidihopea ei tuhoa antibioottien tavoin esimerkiksi suoliston hyvää bakteerikantaa, ovat lääketeollisuuden kehittämät antibiootit halvempien tuotantokulujensa vuoksi lähes kokonaan syrjäyttäneet kolloidihopeaveden koululääketieteen piirissä.
Monikäyttöinen luontaistuote erityisesti lapsiperheeseen
Kolloidihopeavettä voidaan käyttää myös kotitalouden erilaisten pintojen puhdistukseen ja desinfioimiseen. Sitä käytetään laajasti esimerkiksi uima-altaiden vedensuodattimissa.
Kolloidihopeavettä käytetään Euroopan Unionin ulkopuolella myös ravintolisänä. EU:n sisäisesti sen ravintolisäkäyttöä ei suositella tällä hetkellä, sillä sen luokitteluprosessi on kesken puutteellisten asiakirjojen vuoksi.
Kolloidihopeavesi ja –geeli ovat erityisesti lapsiperheille sopivia luontaistuotteita. Kolloidihopeageeli lievittää mm. vaippaihottuman aiheuttamaa ihoärsytystä ja itikanpuremien sekä vesirokon näppylöiden kutinaa. Kolloidihopeavedellä hoidetaan tulehdukset silmissä ja korvissa. Sillä voi myös puhdistaa kaikenlaiset haavat ja naarmut ilman kirvelyä.
Lähteet: Luontaistuotteisiin liittyviä artikkeleita ja lisätietoa - kolloidihopea
Kolloidihopea - unohtunut ihmehoito-kirjanen
Lisätietoa Lootuskaupasta
Kolloidihopeavesi koostuu veteen tasaisesti jakautuneista hopeahiukkasista, jotka riittävän pieninä pysyvät liuenneina ja pystyvät vastustamaan painovoimaa. Ihmiskeho muuttaa kaikki lääkkeet ja ravintoaineet kolloideiksi ennen käyttöä.
Hopeahiukkaset eivät tuhoa hyviä bakteereita
Aluksi hopeavedessä käytettiin hopeanitraattia. Sen käyttö ei ollut täysin ongelmatonta, koska se kerääntyi elimistöön ja värjäsi ihon siniseksi. Siksi hopeanitraatin käytöstä luovuttiin ja kehitettiin nykyinen, turvallinen kolloidihopeaveden muoto. Se ei keräänny elimistöön, vaan poistuu normaalisti virtsan mukana.
Kolloidihopeaveden käytöllä on satoja vuosia vanhat perinteet. Euroopassa sitä käytetään mm. vastasyntyneiden silmiin estämään tulehduksia antibioottien sijaan. Kolloidihopeageeli sopii ihovaurioiden hoitoon erityisen hyvin.
Vaikka kolloidihopea ei tuhoa antibioottien tavoin esimerkiksi suoliston hyvää bakteerikantaa, ovat lääketeollisuuden kehittämät antibiootit halvempien tuotantokulujensa vuoksi lähes kokonaan syrjäyttäneet kolloidihopeaveden koululääketieteen piirissä.
Monikäyttöinen luontaistuote erityisesti lapsiperheeseen
Kolloidihopeavettä voidaan käyttää myös kotitalouden erilaisten pintojen puhdistukseen ja desinfioimiseen. Sitä käytetään laajasti esimerkiksi uima-altaiden vedensuodattimissa.
Kolloidihopeavettä käytetään Euroopan Unionin ulkopuolella myös ravintolisänä. EU:n sisäisesti sen ravintolisäkäyttöä ei suositella tällä hetkellä, sillä sen luokitteluprosessi on kesken puutteellisten asiakirjojen vuoksi.
Kolloidihopeavesi ja –geeli ovat erityisesti lapsiperheille sopivia luontaistuotteita. Kolloidihopeageeli lievittää mm. vaippaihottuman aiheuttamaa ihoärsytystä ja itikanpuremien sekä vesirokon näppylöiden kutinaa. Kolloidihopeavedellä hoidetaan tulehdukset silmissä ja korvissa. Sillä voi myös puhdistaa kaikenlaiset haavat ja naarmut ilman kirvelyä.
Lähteet: Luontaistuotteisiin liittyviä artikkeleita ja lisätietoa - kolloidihopea
Kolloidihopea - unohtunut ihmehoito-kirjanen
Lisätietoa Lootuskaupasta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)